Heraan auringon paisteeseen ja aaltojen laiskaan loiskintaan. On lammin. Venyttelen nautinnollisesti ja kurkistan ulos majan ovesta. Kaunis paiva taanaankin. Kahvi on hyvaa ja vahvaa. Se herattaa minut lempeasti. Hedelmat ovat toinen toistaan varikkaampia ja makeampia. Aamiaisen jalkeen suuntaan rantaan. On ihanaa asua meren vieressa. Vaikka on viela aamu, aurinko polttaa, mutta vesi tuntuu viilealta unisella vartalolla.Pulahdan meren turkoosiin syliin ja jattaydyn aaltojen keinutettavaksi. Vesi on suolaista, kirkasta ja pistelee iholla. Naen pienten rapujen vilistavan pakoon potkivia ja tomistavia jalkojani. Aamupaiva vierahtaa rannalla. Iho paahtuu paiva paivalta ruskeammaksi ja merivesi porrottaa hiukset. Kun tulee liian kuuma siirryn puitten alle varjoon. Kirja toisen peraan kuluu rivi rivilta ohuemmaksi. Taalla on aikaa lukea.
Lounaaksi saadaan lisaa herkullisia hedelmia ja kahvia. Tutkin mielenkiinnolla muiden matkailijoiden jalkeensa jattamaa kirjavuorta. Kuinkahan kauan taalla pitaisi olla, etta ehtisi lukea nama kaikki...? Iltapaivalla, lahes kellontarkasti taivaan hanat aukeavat. Rankkasade piiskaa rantaa armottomasti. Kuuntelen kohinaa tyytyvaisena bungalowimme terassilta. Sade on lamminta ja kuuro kestaa vain hetken.
Hyttyset tulevat hieman ennen hamaraa. Silloin on paras vetaytya sisaan hyttysverkon suojiin lueskelemaan. Kokemus kymmenista kutiavista paukamista on opettanut minulle taman. Samassa heraavat viidakon siivekkaat ja rapylajalkaiset sirkuttajat ja kurnuttajat. Ne aloittavat koko yon kestavan aariansa heti pimean tullen. Kuuntelen sita joka ilta yhta lumoutuneena. Nuo nakymattomat laulajat saavat minut todella uskomaan, etta olen tropiikissa kaukana kotoa.
Illalliseksi saadaan nuudeleita, vihanneksia, kananmunaa ja pahkinoita. Annos on taidolla maustettu makeaksi, suolaiseksi ja tuliseksi. Herkullista. Paikallinen jaakylma olut viilentaa suun poltetta. Pienet kissanpennut juoksentelevat ympari ravintolan terassia. Ne saavat minut hymyilemaan ja kaipaamaan kotiin jaaneita viiksekkaita kavereitani. Ujo koiranpentu ei viela tanaankaan uskalla tulla rapsuteltavaksi, mutta katselee meita taas muutaman askeleen lahempaa kuin edellisena iltana.
Illallisen jalkeen istun majan terassilla ja kuuntelen yota. Katselen gekkojen kipitysta katossa. On edelleen lammin, lahes kuuma. Mietin mahtaisiko oinen merivesi viilentaa. Taskulampun valossa rannan vilkas yoelama paljastuu. Pikkuruiset ja joskus jopa oman nyrkkini kokoiset ravut jahmettyvat kirkkaan valon aiheuttamasta jarkytyksesta suolapatsaiksi. Vesi tuntuu lampimalta, kuin kylpyvetta. Tahtitaivas on uskomaton, varsinkin kun bungalowikylan sahkot katkeavat viimeistaan kello yksitoista. Taalla elamanrytmi on erilainen. Pimeassa tahdet erottuvat paljon tarkemmin. Niita on tuhansia ja taas tuhansia. On aika menna nukkumaan.
