Käsitys ajasta ja ajankulusta on Aasiassa erilainen. Aikaa on täällä kaikilla enemmän ja aikatauluja paljon vähemmän. Jos bussin pitäisi aikataulun mukaan lähteä puoli kymmeneltä, se lähtee ehkä ennen puoltapaivää ja jos ei lähde, kukaan ei hermostu. Kenellakään ei tunnu olevan paikkaa, jossa olisi aivan pakko olla juuri tietylla kellonlyomällä. Suomalainen matkailija taas vilkuilee kelloaan hermostuneena jo kahtakymmenta yli yhdeksän ja on asennossa valmiina lähtoon kolmea minuuttia vaille puoli. Kahtakymmentä vaille kymmenen hän tarkistaa lähtoajan muistikirjastaan viidennen kerran. Varttia vaille hän saapastelee kolmannen kerran pysäkilta tielle kurkistamaan, josko bussi olisi jo tulossa. Paikalliset ihmiset ovat tällävälin pistäneet pystyyn kemut. Kadunvarteen on pykätty nuotio, jolla hoyrytetään riisiä ja joku on kaivanut pakaaseistaan viskipullon. Tunnelma on katossa. Kymmeneltä suomalainen matkailija viimein uskaltautuu arasti kysäisemaan ruokailevilta paikallisilta, josko bussi mahtaa kohtapuoliin olla tulossa. Soonsoon! Pianpian! paikalliset nyokyttelevät hymyillen. Kun onnikka viimein vaappuu paikalle, suomalainen matkailija näyttää yhtä helpottuneelta, kun vapauduttuaan edellisestä spicycurry-ateriasta läheisen ravintolan naistenhuoneessa.
Istuessaan bussissa suomalainen matkailija selailee opaskirjaansa. Määränpäähän on hänen hämmästyksekseen matkaa ainoastaan 200 kilometria. Kuitenkin hänelle on kerrottu matkan kestävän 6 tuntia. Suomalainen matkailija hieraisee silmiään. Kun vihdoin päästään matkaan hän ymmartää syyn. Ensimmäisen poukkoilevan ja rämisevän kymmenkilometrisen jälkeen suomalaisen naama vihertää. Tie kulkee mutkitellen. Edessa on mutka oikealle, vasemmalle, tiukka mutka oikealle, vielä tiukempi vasemmalle, jyrkkä alamaki, jossa tie kiertyy itsensä ympäri oikealle. Silloin tälloin tai ehkä vähän useammmin tiessä on kuoppa, kolo, toyssy, reikä tai jokin muu kulkua haittaava este, kuten suuri kivi, kaatunut puu, lehmä tai sika, kana tai muu siipikarjan edustaja, parkkeerattu ajoneuvo tai maatalouskone tai laumoittain paikallisia lapsia vilkuttamassa iloisesti ikkunan takana ihmettelevälle matkailijalle.
Ihmetystä suomalaiselle aiheuttaa myos ohikiitävien kylien asukkaiden tapa toimittaa jopa yksityisimpiä asioitaankin naapurien ja ohiajavien katseiden alla. Siinä missä suomalainen pukeutuu suljettujen verhojen takana, peseytyy suihkuverhon ja hyvässä tapauksessa lukitun kylpyhuoneen oven takana, kylän asukkaat toimittavat arkisia askareitaan tienlaidassa, yhdessä muitten kanssa. Ruokaa, käsitoitä, tyokaluja ja muita tarve-esineitä valmistetaan asumusten edessä ja terasseilla isolla porukalla. Peseydytään ja pyykätään yhdessä yhteisellä kaivolla. TV:tä katsellaan, ruokaillaan ja ollaan yhdessä perheen ja ystävien kanssa ovet avoinna, niin että kuka vaan voi kävellä sisään ja liittyä seuraan. Miten eriskummallista miettii suomalainen matkailija ja sulkee silmänsä sulatellakseen asiaa. Matka jatkuu keikkuen ja poukkoillen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti