torstai 23. joulukuuta 2010

Joulupuuhia


Kesäkissa, toisin kuin moni muu meistä, ei kärsi joulustressistä. Se ei ahdistu ajatuksesta, että jouluun on aikaa enää niin ja niin monta päivää ja koti on edelleen siivoamatta, lahjat ostamatta, piparit ja pullat leipomatta, kuusi hakematta ja normaalisti niin tasaisina kuluvat tunnit, minuutit ja sekunnit tuntuvat katoavan aina vain kiihtyvän ja kiihtyvän kulkusten kilinän säestyksellä. Ei, kesäkissa sanoutuu kokonaan irti mokomasta hössötyksestä, eikä osallistu kodin jouluaskareisiin muutoin kuin seuraamalla etäisen kiinnostuneena, kun poltan sormeni sekä tulikuumaan rasva-siirappiseokseen piparkakkutaikinaa valmistaessani, että silitysrautaan silittäessäni joululiinoja, kompastun pölynimurinjohtoon kantaessani valtavaa pyykkivuorta ja manaan ilmoille kaikki tuntemani kirosanat huomatessani, että vaivalla ikkunaan virittämäni jouluvalot eivät toimi. Sen sijaan se makaa selällään saunan lauteilla pyöreänä kuin juovikas joulukinkku, eikä väräytä korvaa tai pitkää viiksikarvaakaan, kun koputan lasiin, saunan ovea jynssätessäni. Seison hetken ikkunan takana tuijottamassa sitä vain varmistuakseni, että elukka on edelleen elossa ja kadehdin sitä, kun se viimein ojentautuu nautinnolliseen venytykseen. "Kyllä eräiden kelpaa" mutisen ja jatkan raivokasta hinkkaamistani.

Ainut joulupuuha, johon kesäkissa suvaitsee osallistua, on joululahjojen paketointi. Sen utelias mieli ei voi vastustaa rapisevia joulupapereita ja kihartuvia lahjanauhoja. Kun kaivan paketointi tarpeet esiin ja asettaudun keittiön pyödän ääreen, kesäkissa valpastuu välittömästi. Se nousee saunan lauteilla täyteen mittaansa, pyyhkäisee tassullaan tuuheat viiksensä ojennukseen ja hyppää lattialle. Saunan oven alta luikerteleminen vaatii jo hieman akrobatiaa ja asettaa pienoisen haasteen sen alati pyöristyville muodoille. Kesäkissa tassuttelee keittiöön, asettautuu sievästi keskelle lattiaa istumaan ja luo minuun lempeän silmäyksen. Hetken se malttaa katsella vierestä teeskennellen välinpitämätöntä, mutta pian kiusaus käy ylivoimaiseksi. Notkeasti kesäkissa hyppää pöydälle ja iskee salamannopeasti tassunsa kiinni lähimpään lahjanarukerään. Kevyt kerä pyörähtää lattialle ja kesäkissa sinkoaa perään kuin luoti. Se paiskoo nopeasti rispaantuvaa kerää hurmioituneena ympäri lattiaa. Sen vihreät silmät välähtelevät kiihtymyksestä ja sen tuuheat niskakarvat ovat pörhöllään. "Sinustapa onkin paljon apua tässä touhussa" tiuskaisen ja nappaan narun nopeasti neulanteräviä kynsiä varoen. Mutta kesäkissaa ei niin vain lannisteta. Se siirtyy vaaniskelemaan tuolille ja suorittaa piilopaikastaan täsmäiskuja paketointipisteeseeni. Se pihistää lahjanarun lisäksi teippirullan, pureskelee narukiharoita valmiiden pakettien päältä, rypistää lahjapapereita ja aiheuttaa yleistä sekasortoa, kunnes saan tarpeekseni ja hätistän sen tuolilta kiljaisemalla "NYT ULOS!" Kesäkissa singahtaa keittiön ovesta häntä pulloharjana ja korvat luimussa. Jatkan paketointia hiljaisuudessa ja rauhassa. Kun lahjat on pakattu pukinkonttiin lähden etsimään kesäkissaa. Se löytyy saunan lauteilta täsmälleen samasta asennosta kuin aikaisemmin. Kuin joulurauhan ajatus kiteytettynä.