Avoliitossa lihakimpaleen kanssa

Elän yhteistaloudessa kolmen tinkimättömän lihansyöjän kanssa. Ne ja niitten kinkut, pihvit, pullat ja kepakot vastaan minun porkkanat, linssit, pavut ja tofut. Kahta jäsentä en edes yritä omalle vegelinjalleni käännyttää. Felinae-heimon edustaja ei ruoansulatukselleen ja luonnolleen mitään voi. Miksi siis tuhlata energiaa. Jäljelle jää yksi muriseva pihvinpurija...

Neuvokkaana naisena olen kehittänyt keinon päästä tässä alivoimatilanteessa niskan päälle. Olen päävastuullinen taloutemme kauppaostoksista ja ruoanvalmistuksesta. Keittiöni tarjoilee asiakkaalleen ainoastaan herkullista, kevyttä ja ravitsevaa kasvisruokaa. Paista itse pihvisi, jos niitä kaipaat. Hae kaupasta ja paista! uhoan ja heristän soppakauhaa tomerasti. Jos tulet kuitenkin toisiin ajatuksiin, täällä on sinulle lautasellinen intialaisin maustein terästettyä kasvismasalaa. Maistuisiko naan-leipä kylkeen? ;)

Rakkaussuhde

Minulla on suhde. Intohimoinen rakkaussuhde. Oikeastaan minulla on niitä useita, moniin eri miehiin. Heidän seuransa on minulle korvaamatonta, varsinkin tällaisina kylminä sadepäivinä. Käperryn heidän kanssaan sohvalle torkkupeiton alle ja nautin.

Tärkein heistä, minulle rakkain, on pyöreämahainen, suloinen tohtori Daruwallah, jolla on hyväntuoksuiset talkitut varpaat ja vilkas mielikuvitus. Hän on ottanut elämäntehtäväkseen kääpiöiden veren tutkimisen ja hänen sydämensä kuuluu sirkuksen sahanpuruntuoksuiseen maailmaan. Tohtori asuu perheineen Kanadassa, mutta palaa joskus juurilleen kiihkeään Intiaan. Kerran kelpo tohtorini joutui törmäyskurssille kylmäverisen murhaajan kanssa. Sydäntäni kylmää vieläkin, kun muistelen sitä tarinaa...

Suhteeni heiväröiseen, lähes läpikuultavaan Owen Meanyyn käy joskus korvien päälle. Vaikka Owen on varreltaan pieni, hänen äänensä on suuri, suorastaan raastava. Kun Owen puhuu minulle, hänen sanansa piirtyvät korvakäytäviini SUURIN PAINOKIRJAIMIN. Tiedän, että jonain päivänä Owen tekee vielä suuria tekoja, jotka voivat jopa pelastaa ihmishenkiä. Hän on arjen sankari omalla vaatimattomalla, mutta kauas kuuluvalla tavallaan ja siksi minä ihailen häntä suuresti, rakastan uskollisesti ja hellästi.

Ihmishenkiä, monia äitejä ja heidän lapsiaan, pelasti myös Homer Wells, eivätkä hänen ansionsa jääneet ainoastaan lääketieteen saralle. Hän menestyi myös siiderintekijänä, omenatilan johtajana, rakastajana, isänä ja ystävänä. Nostan hattuani Homerille ja hänen lempeälle isähahmolleen Wilbur Larchille, joka eetterihuurujen läpi johdatti Homeria kasvamaan tehtävään ja löytämään sen paikan, johon hänet on tarkoitettu.

Joskus kutsun seuraani myös hurmaavan näyttelijälahjakkuuden Jack Burnsin, jonka isä katosi, televisiotoimittaja Patrick Wallingfordin, jolta katosi jotain muuta, historianopettaja/kirjailijan, joka rakastui parhaan ystävänsä vaimoon, joka rakastui miehensä parhaaseen ystävään, joka rakasti painimista, muusta ei ottanut selvää. Tunnen suurta vetoa Fred "Juksu" Trumperiin, jonka elämää mutkistavat mm. mutkainen virtsaputki ja muinaisalanorjankieli, kaipaan toimeliasta T.S. Garpia ja kauhistelen John Berrya, joka rakastaa omaa sisartaan. Kunpa saisin kahvipöytääni vielä miehen, joka tässä kuorossa heiluttaa tahtipuikkoa. Oi suuri ja mahtava John Irving, penni ajatuksistasi!

Kesäkissa

Kesäkissa istuu takapihalla tihkusateessa tuijan alla. Tule jo sisälle, komennan, täällä sataa. En tule! kesäkissa tuijottaa minua tiukasti vihreillä silmillään. Tulisit nyt, pitäisi ovi laittaa kiinni, kun ollaan lähdössä, et kai sinä tänne ulos halua jäädä moneksi tunniksi, jatkan maanitteluani. Kesäkissa nytkäyttää olkapäitään ja ryömii syvemmälle puskaan. En tule! Seison neuvottomana märässä nurmikossa. Vuosi sitten, kun pakkasin karvakorvat kantokoppaan ja muutin kerrostalosta avomieheni luo rivitaloasuntoon, jossa on oma pieni piha, tämä pieni kehruukone ei uskaltautunut, kuin oven raosta hieman kurkistamaan ja haistelemaan suuren maailman tuoksuja. Nyt se on muuttanut pihalle asumaan. Sen valtakauden aikana perhosten, hyttysten, kärpästen ja kaikenlaisten muiden korriaisten ja örkkimörkkien kuolleisuusprosentti on kasvanut pihallamme eksponentiaalisesti. Myös naapuruston oravat ovat oppineet, että jos laskevat pienet käpälänsä tontillemme, tiedossa on kylmää kyytiä. Tuijan alla asuu vaara, saalistaja, jolla on aikaa ja kärsivällisyyttä odottaa... Tule nyt, tai tulen hakemaan, kärsivällisyyteni on jo koetuksella. Lopulta minulla välähtää. Kipaisen sisälle ja haen ihanasti rapisevan rasian, joka sisältää makoisia kisukaramelleja. Jos nyt tulet sisälle, saat namin, houkuttelen ja ravistelen rasiaa. Tuijan oksat heilahtavat. Otan vähintään kolme, enkä olisi täällä sateessa muutenkaan viitsinyt enää istua, tuumii ohitseni rasvatun salaman lailla vilahtava pikkutiikeri ja syöksyy avoimesta ovesta sisälle.

Aurinkounelmia

Tänään on virtaa vanttuissa. Heti aamusta alkaen. Näin unta tropiikista, turkoosista merestä, valkoisesta puuterihiekasta ja kuumasta kirkkaasta auringosta. Tolkuttoman aikaansaava ja vireä olotila sai myös minut ystäväni innoittamana luomaan oman blogin, joka käsittelee kaikkea käsitöistä kissoihin, mutta tällä hetkellä ehkä kaikista eniten pistelyä, ylienergistä kouhottamista, säntäilyä ja kikattelua aiheuttavaa asiaa: matkustamista. Olen lähdössä neljän kuukauden, kahden viikon ja neljän päivän kuluttua ensimmäiselle pitkälle matkalleni yhdessä avomieheni kanssa. Matka on ollut suuri unelmani jo nuoruudesta lähtien ja vihdoin olen löytänyt rinnalleni kumppanin, joka jakaa haaveeni. Siis eikun tuumasta toimeen. Lennot on maksettu, kortteerikin muutamaksi ensimmäiseksi päiväksi varattu ja laukkuja tekisi mieli jo ruveta pakkaamaan. Lokakuun lopussa lennämme muutaman mutkan kautta Bangkokiin ja kiertelemme Thaimaata, Laosia ja Kambozaa aina tammikuun loppupuolelle asti. Hyvästi pimeys ja pakkanen!!